Sukupuolettuneita ennakkoasenteita
Valhe, emävalhe, tilasto, niinhän sitä sanotaan. Mutta välillä tilastot avaavat myös silmiä ja pakottavat kyseenalaistamaan itsestään selvinä pidettyjä totuuksia. Hyvän esimerkin tarjoavat Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreet luvut parisuhdeväkivallasta: vuonna 2008 törkeän perheväkivallan tai henkirikoksen yrityksen uhriksi joutui 116 miestä, 111 naista ja 8 lasta.
Sukupuolettunut mielikuva suomalaisesta perheväkivallasta on tilastojen valossa ilmeisen väärä. Kuitenkin suurin osa julkisista puheenvuoroista toistaa edelleen vanhoja stereotypioita miehistä hakkaajina ja naisista uhreina. Parisuhdeväkivallan vastaisen taistelun lähtökohdaksi tulisikin ottaa se, että jokainen lyönti on liikaa, on lyöjän tai uhrin sukupuoli mikä tahansa!
Miehiin parisuhteessa kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen yhtä suuri tabu kuin naisiin kohdistunut parisuhdeväkivalta oli vielä 20 vuotta sitten. Ja kun aiheesta ei ole puhuttu, sitä ei ole ollut olemassa, eikä sille ole tarvinnut tehdä mitään. Perheväkivallan uhreiksi joutuneille miehille ei ole ollut tarjota apua eikä väkivaltaisuudestaan eriin pyrkiville naisille ole ollut tarjota tukea, koska palvelut on räätälöity vain toiselle sukupuolelle.
Valitettavan hyvä esimerkki tämän logiikan lopputulemasta saatiin vuonna 2004, kun mm. lähes kaikkien puolueiden naisjärjestöt vaativat RAY:n rahoituksen peruuttamista Ensi- ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus –kampanjalta, koska se tarkasteli myös miehiä parisuhdeväkivallan uhreina. On kohtalon ivaa, että yhtä tabua vastaan ansiokkaasti taistelleet naisjärjetöt eivät huomanneet toimivansa samalla tavalla kuin naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa vähätelleet tahot olivat toimineet vain parikymmentä vuotta aiemmin.
Viidessä vuodessa tilanne on toki parantunut, eikä kukaan enää kehtaisi yrittää estää jotain kampanjaa vain siksi, että se näkee myös miehet potentiaalisina perheväkivallan uhreina. Silti Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisemista luvuista on keskustelu julkisuudessa häkellyttävän vähän. Aivan samoin vaiettiin kuoliaaksi vuonna 2008 julkaistu tutkimus nuorten miesten kokemuksista perheväkivallan uhreina.
Parisuhdeväkivalta on niin vakava ongelma, ettei yhtäkään uhria saati joka toista uhria saa jättää yksin. Parisuhdeväkivallan vastaisen työn, sitä tekevien viranomaisten ja siitä päättävien poliitikkojen on irtauduttava vanhentuneista sukupuolettuneista ennakkoasenteista ja puututtava väkivaltaan perheissä siitä riippumatta, mitä sukupuolta pahoinpitelijä ja uhri sattuvat olemaan.
Niinpä. Feministinen totuus ja tasa-arvo kääntyvät niin helposti kommunismin mallin mukaisiksi: irvikuvikseen.
Itse en tuohon idealismin ja faktojen vääristelyn näköjään ikuiseen liittoon ole muuta vastinetta keksinyt kuin tämän toistelun: ”tarkoitus EI pyhitä keinoja”.
Hyvä kirjoitus, mutta mielestäni se viimeinen metri jäi uupumaan. Eli: ei parisuhdeväkivalta ole mikään erityinen, suurinta mahdollista huomiota vaativa ongelma, vaan yksi ongelmista kaiken muun väkivallan ohessa. Näitä muita väkivallan muotoja edustaa mm. viisi ihmistä sarjamurhannut hoitaja tai kadulla satunnaista ohikulkijaa turpaan vetävä psykopaatti.
Pelkästään parisuhdeväkivaltaan keskittymällä helposti unohdetaan muut väkivallan muodot. Ylipäätään olisi paikallaan tarkistaa rangaistuskäytäntöjä väkivaltarikosten suhteen.
Matriarkaatti ei vastusta perheväkivaltaa sinänsä vaan haluaa poistaa naisiin kohdostuvan väkivallan. Kauniiden kulissien takana olisi mukavampi vetää äijää turpaan, kun se ressukka ei uskaltaisi puolustautua pelätessään tuomiota naisrauhan rikkomisesta.
En edelleenkään täysin ymmärrä, millainen ihmehiippari on mies, joka katsoo velvollisuudekseen olla samaa mieltä näiden feministeinä esiintyvien mentaalitapausten kanssa.
Ero parsuhteessa tapahtuvissa henkirikoksista selittyy muuten pelkästään fyysisellä voimalla. Kun mies survaisee naista puukolla, henki lähtee herkästi, mutta heiveröisempi nainen ei saa vahingoitettua tukevampirakenteista miestä yhtä helposti. Niinpä naisien taponyritykset jäävät helpommin pelkiksi taponyrityksiksi.
Viranomaisilla, poliitikoilla ja tämän aran asian kanssa työskentelivällä ihmisillä on tosiaan tullut tietojen ja asenteiden päivityksen paikka ja ihmisten pitää unohtaa menneinen aikojen stereotypiat. Ja jokuhan voisi myös kirjoittaa naisten väkivallasta lapsia kohtaan, joka on mielestäni myös todella tärkeä asia, eikä sitäkään saa vaieta kuoliaaksi. Ihmisten pitää saada apua ongelmiinsa, olipa hän mies tai nainen.
Ja yleensäkin suomalaisen väkivallan määrää on tarkoitushakuisesti liioiteltu.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/…5252071737
”Ja yleensäkin suomalaisen väkivallan määrää on tarkoitushakuisesti liioiteltu.”
Olisiko jo aika lopettaa tämä jatkuva suomalaisen miehen mollaaminen, en tiedä mitä tämä valheellisten kauhukuvien maalailu tekee pienen pojan itsetunnolle ja psyykkeelle jos hänelle lapsesta asti toitotetaan kuinka huono ja väkivaltainen ihminen hän on. Tämä pienen pojan ei tarvitse lukea kuin lööppejä tai katsoa telkkaria niin siellä tämä parjauskampanja on käynnissä ohjelmista toiseen.
Rohkea kirjoitus, Jyrki. Varmasti olet miettinyt pitkään ennen kuin päästit menemään. Sinua vihataan tämän jälkeen, erityisesti omassa puolueessasi. Totuuden puolella on kuitenkin helppo olla.
Nyt minäkin uskallan ajatella, ettei kaikki ole aina miehen syytä, kun vihreä poliitikkokin niin sanoo.
Ja mitenkäs se kiusaaminen? On koulu- ja työpaikkakiusaamista, ja ne kyllä innokkaasti tuomitaan. Jospa otettaisiin mukaan vielä kotikiusaaminenkin. Eiköhän ainakin osa naisiin kohdistuneista väkivallanteoista selittyne kotikiusaamisella?
Totta kai se lyömätön linja on ainoa oikea, mutta ei sitä henkistäkään väkivaltaa voi ihan unohtaa. Sitä paitsi nainen saattaa tasa-arvossaan alkaa käyttää myös fyysistä väkivaltaa, mutta ei ehkä ainakaan rehellisessä tappelussa miehelle pärjääkään.
No, tapaukset ovat kaikki erilaisia, ja ennakkoluulottomasti niihin pitää suhtautua.
Voisit nyt Kasvi kertoa kun olet joka päivä niiden feministien piirittämänä, että mitä ne nyt oikein haluaa? Sukupuoletonta yhteiskuntaa eikö? Miksi sitten ilmoitetaan kaiken maailman tilastoja miehistä ja naisista?
Eikö se ole vain perheväkivaltaa, hakkasi sitten kuka kenet. En hyväksy väkivaltaa kuin itsepuolustuksesi ja urheilun merkeissä, mutta en ymmärrä kuka kertoi naisille, että se on ihan OK hyökätä miesten kimppuun ilman, että mies voi puolustautua? Monet miehet ovat niin rääpäleitä, että perinteinen voima&paino suhdekin saattaa olla naisen puolella.
Jos koko väkivalta&alkoholi ei olekaan pelkästään suomalaisen miehen ongelma vaan suomalaisten ongelma, niin miksi? Ehkä Vihreät ovat oikeassa, että suomalaiset ovat geneettisesti viallisia ja tulevaisuudessa voidaan poistaa nämä pahat väkivalta geenit meidän perimästä.
Hohhoijaa… Pitäisikö alkaa miettiä suuremmalta tätä asiaa, onko yhteiskunnassa, itse holhousjärjestelmässä vika joka saa ihmiset turhautumaan, tylsistymään ja juomaan.
Ps. En usko, että pimeys ja sää auttaa ainakaan hirveästi.
Heidi Hautala ojensi muutama kuukausi sitten Miehen työ -palkinnon Jeff Hearnelle, jo on ollut perustamassa White Ribbonin jaostoa Suomeen . White Ribbonin sivuilta:
”Parisuhdeväkivallasta valtaosa on miesten tekemää; Suomessa vuoden aikana tehdyistä n. 285000 parisuhdeväkivallan tapauksista n 90.2 % ovat miesten ja 9.8 % naisten tekemiä (osa tästä 9.8 % luultavasti puolustustarkoituksessa).”
En tosiaan kadehdi miehiä, jotka ovat päätyneet feministiseksi julistautuneeseen puolueeseen.
Mutta, asiaan siis, ehkä tilanne on hiukan parantunut mutta ei sitä hyväksi voi kutsua vieläkään, kun valtio palkitsee vihamielisten valheiden levittäjiä. Hautala nimittäin ojensi palkinnon Naisasiainvaltuuskunnan puheenjohtajana (en voi kirjoitta ”Tasa-arvoasiainvaltuuskunta” kun se tuntuu niin totaalisen valheelliselta).
Tuolla voi kuunnella useampaankin otteeseen kuinka suomalainen nainen soittaa kylmän rauhallisesti hätänumeroon sen jälkeen kun on tuikannut myrkkypiikin potilaaseensa. Mikseivät vihreät ole huolestuneita näistä akoista?
http://www.iltasanomat.fi/uuti…id=1866740
Niin, mie en koskaan ole ajatellut noin, että sukupuolten välillä olisi joitain omituisia luonne-eroja. Ei kait se yksi kromosomi kaikkea tee.
Jotkut miehet ehkä kuvittelevat ja uskovatkin suureempaan eroon sukupuolten välillä kuin mitä on totta. Heitä lienee helppo lyödä linssiin, jos vain kehtaa. Ilmeisesti naisiakin kuuluu joukkoon tummaan (feministit), eli uskovat suureenkin eroon sukupuolten välillä. Minusta on jotenkin kamalan typerää tehdä juttua siitä, että on mies ja on nainen. Entä sitten?
#11
Erona näihin musta tuntuu fiilispohjalta tehdyille tutkimuksille missä jo kyseisen tutkijan motiivit pitäisi kyseenalaistaa on se, että poliisien kirjaamat silkat faktatiedot eivät valehtele tässä tapauksessa(2008 törkeän perheväkivallan tai henkirikoksen yrityksen uhriksi joutui 116 miestä, 111 naista ja 8 lasta).
Tarpeellinen blokkaus, kiitos.
Muutama muu vähälle huomiolle jäänyt fakta optulan sivuilta. Vihreiden usein toistelemien väitteiden mukaan neljännes suomalaisista naisista piestään säännöllisesti parisuhteessa
http://www.optula.om.fi/uploads/3ey309hz08t.pdf
Vuoden 2006 kansallisen uhritutkimuksen mukaan 0,5 % naisista ja 0,2 %
miehistä ilmoitti joutuneensa kuluneen vuoden aikana avo- tai aviopuolison
tai vakituisen seurustelukumppanin fyysisen väkivallan kohteeksi.
● Kansallisten uhritutkimusten mukaan naisiin kohdistunut perheväkivalta
on vähentynyt hieman viimeisen neljännesvuosisadan aikana; miehiin
kohdistunut on pysynyt melko vakaana. Naisuhritutkimusten mukaan
puolison harjoittama väkivalta on vähentynyt vuosina 1997–2005.
● Äidit kohdistavat lapsiin kuritusväkivaltaa hieman enemmän kuin isät.
Tärkein näistä julkisuudessa unohdetuista vaihtoehtoisista tilastoista lienee Tasa-arvobarometrin 2008 antama tulos, jonka mukaan 4 prosenttia suomalaisista miehistä ja 2 prosenttia suomalaisista naisista pelkää joutuvansa omassa kodissaan väkivallan uhriksi. Tämä puhdistaa suomalaisen miehen mainetta ja samalla osoittaa, että myös naisilla on oma vastuunsa näissä väkivalta-asioissa.
”Tasa-arvobarometrin 2008 antama tulos, jonka mukaan 4 prosenttia suomalaisista miehistä ja 2 prosenttia suomalaisista naisista pelkää joutuvansa omassa kodissaan väkivallan uhriksi.”
Kun pistää prosentin tilalle promillen, ollaan lähellä Tasa-arvobarometrin ilmoittamia osuuksia, jos puhutaan toistuvasta väkivallasta. Erot on muutenkin niin pieniä, että menevät virhemarginaaliin varsinkin, kun moniongelmaiset parisuhteilijat harvoin vastaavat kyselyihin.
Jonkinasteinen poliittinen itsemurha puolueensa suuntaan tällänen bloggaus, mutta tarpeellinen toki.
Tuo Samuelin antama linkki on tutustumisen arvoinen
http://www.optula.om.fi/uploads/3ey309hz08t.pdf
Näyttäisi siltä että nuo muut parisuhdeväkivallan mittarit eivät ole (vielä?) ihan yhtä tasa-arvoisia.
Koitin kaivaa stat.fi:stä Jyrkin mainitsemaa tilastotietoa huonolla menestyksellä.
Stat.fi:n taulukkojen mukaan:
Väkivallan uhrina kuolleet tekijän, uhrin iän ja sukupuolen mukaan 2008
Uhri mies, tekijä puoliso 3 (yhteensä 79)
Uhri Nainen, tekijä puoliso 16 (yhteensä 40)
Sukupuolettuneita ennakkoasenteita
ja Valheita:
Tuija Braxin puhe eduskunnassa:
”Sitten, arvoisa puhemies, vielä perheväkivalta-termistä. Oikeusasiamies on tässä sanonut, että termi on kiistanalainen, mutta päätynyt kuitenkin ihan hyvillä perusteluilla tässä käyttämään sanaa ”perheväkivalta” muun muassa sen takia, että se kuvaa silloin, jos oikein ymmärsin, sitä, että siinä on usein lapsesta kysymys, jonka perheessä tapahtuu väkivaltaa, ja on todella syytä korostaa, niin kuin oikeusasiamieskin teki, että ne lähes 200 000 suomalaista lasta, jotka vuosittain todistavat, kun äitiä lyödään, ovat myös väkivallan uhreja. Voi olla hyvin traumaattista nähdä, kun kotona lyödään.
”Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan - melkein Tampereen asukasluku.”
- Tuija Brax
www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpptk&${BASE}=faktautpPTK&${THWIDS}=0.14/1254153194_92970&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Janina andersson, vihreä feministi, nyk.lakiasiain valiokunnan puheenjohtaja, :
”Puhuimme siitä, miten väkivaltainen maa Suomi on ja miten ennaltaehkäisyä tarvittaisiin. Puhuin tämän pahan kierteen katkaisemisesta kouluissa järjestettävillä keskusteluilla, joissa myös lapsille ja nuorille tarjottaisiin henkilökohtaista terapiaa, jos ja kun väkivaltaa kohdanneet ja nähneet siitä haluavat puhua. 190 000 lasta näkee vuosittain, kun heidän äitiään pahoinpidellään. Valitettavasti näitä käyttäytymismalleja ajaudutaan helposti toistamaan, mikäli tapahtuneesta ei saada kunnolla puhua ja sitä ei saada käsiteltyä.
Sain myös viemisinä terveisiä Tuija Braxille oikeusministeriöön: tarvittaisiin koulutusta lähisuhdeväkivaltaan kaikille poliisista syyttäjään ja tuomareihin, sillä ei ole tavatonta, että tuomioistuinten jäsenten asenteissa on ongelmia.”
#20
Kenen asenteissa on ongelmia niin jokainen voi päätellä sen ihan omilla aivoillaan.
#20
Jos miespuolinen poliitiko kieltäytyisi yhtä järkähtämättömästi kiinnittämästä huomiota miehien väkivaltaisuuteen kuin nuo femarit niin hänet leimattaisiin välittömästi naisenhakkaajaksi, koska muita syitä sellaiseen ei äkkiseltään tule mieleen.
Hyvä kirjoitus, mutta tämä kohta vaatisi hiukan perusteluja:
”Viidessä vuodessa tilanne on toki parantunut, eikä kukaan enää kehtaisi yrittää estää jotain kampanjaa vain siksi, että se näkee myös miehet potentiaalisina perheväkivallan uhreina.”
No, vaikka ei ihan suoraan yrittäisi estää, niin aivan varmasti ainakin dissata ja vähätellä kaikin keinoin. Ennemmin maa repeää, kuin feministi häpeää.
”Eihän tässä mitään ongelmaa ole. Vain naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos. Miehiin kohdistuva väkivalta on hauskaa huumoria.”
Kasvi: ”…Silti Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisemista luvuista on keskustelu julkisuudessa häkellyttävän vähän.”
Eiväthän ne luvut sovi lakisääteisen valtiofeminismin dogmeihin.
Optulan lukuja yritin tuoda esille mm. Vihreän Langan keskustelupalstalla. Tottakai viestit sensuroitiin ja deletoitiin saman tien.
Vihreästä langasta on järjestelmällisesti hävitetty suurin osa kokonaisista viestiketjuista, joissa keskusteltiin feminismistä ja varsinkin tästä väkivaltateemasta. Terveisiä vaan uberzensor Leipolalle….
Suomalaisilla tytöillä ja pojilla on samanlainen kotikasvatus,samanlainen koulutausta ja samanlainen geeniperimä. Tytöistä kehittyy maailman kilteimpiä ja suvaitsevaisimpia naisia, mutta pojista muodostuukin Euroopan väkivaltaisimpia ihmishirviöitä. Näin meille on jo vuosikymmeniä kaikissa tiedotusvälineissä kerrottu, joten olikin jo muutoksen aika.
Miesten väkivalta on tietysti aina suurempaa kuin naisten, mutta ei sitäkään pidä mahdottomuuksiin asti liioitella. Varsinkin, kun toinen osapuoli on nauttinut diplomaattisuojaa siinä asiassa.
Olen aina pitänyt Osmo Soininvaaraa Suomen fiksuimpana poliitikkona ja tällainen rohkea esiintulo nostaa reippaasti J.J. Kasvin osakkeita silmissäni. Enkä varmasti ole ainoa.
J.Kasvi. Nostan hattua.
”Nostan hattua.”
Kuin myös! Tästä miehestä tulee vielä jotain ,voisi joku leikkisästi sanoa.
”Valitettavan hyvä esimerkki tämän logiikan lopputulemasta saatiin vuonna 2004, kun mm. lähes kaikkien puolueiden naisjärjestöt vaativat RAY:n rahoituksen peruuttamista…”
”Viidessä vuodessa tilanne on toki parantunut, eikä kukaan enää kehtaisi yrittää estää jotain kampanjaa vain siksi, että se näkee myös miehet potentiaalisina perheväkivallan uhreina”
Joo, saahan noita tutkimusprojekteja ja kampanjoita viritellä. Eri asia vaan on naisjärjestöjen poliittisen kananoton merkitys projektien rahoituksille. Viesti muilekin rahoituslähteille kuin pelkästään RAY:lle oli selkeäsanainen ja kilpailu kaikilla kentillä on kovaa.
Uskoisin myös monen (mies näkökulman)tutkijan harkitsevan tarkaan tutkimusuunnitelmansa kohdentamista, mikäli leipäpuu on kiinni apurahoista.
Arkaluonteisiin aiheisiin ei tosissaan uskalleta edes ryhtyä. Hyvin nopeasti miestutkimuksen pioneerit ovat nykyisissä olosuhteista löytäneet feministijärjestöjen varoittavan hevosenpään tutkimuskammionsa sohvalta.
Kaarina Hazardin Tony-kolumnikin oli tulkintaa suomalaisuudesta, naisen närkästynyttä tulkintaa. Miksi närkästynyttä?
Naisena kirjoittaja ei nähtävästi mitenkään samaistu suomalaisen miehen tragediaan, koska kukaan suomalainen mies ei voi täyttää suomalaisen naisen unelmaa ihannemiehestä - tai freudilaisittain tarkasteltuna valheellista toivekuvaa unelmaisästä, jonka on luonut unohtaakseen oman isänsä ja äitinsä.
Kriittiselle naiselle ei tämäkään kuolema sitten herätä kysymyksiä siitä, miksi suomalainen mies kuolee nuorimpana läntisen Euroopan maista.
Hän ei ymmärrä, miksi lapsena väkivaltaa kokeneen miehen on pakko kirjoittaa kokemustensa perusteella anuksen yläpuolelle Exit only.
Suomalaisen miehen tragedia ei avaudu feministeille muuta kuin valistuksellisen paheksunnan ja pilkan kautta. Asetelma on outo. Miehen täytyy hävetä väkivaltaisuuttaan kun taas väkivaltaiselle naiselle on osoitettava sympatiaa hänen toimiessaan vain uhriutensa pakottamana, ”naiseudesta” vieraantuneena.
Suomalainen kulttuuri on perustunut rakenteelliselle väkivallalle, jossa voimakkain on juhlinut eikä laki ole suojellut lapsia. Se on velka, jota maksetaan pitkään.
Väkivaltaisen Suomen historia on niin piilossa miesten uhoamisen suojissa, traumoissa, että naiset osaavat tarkkailla miesten ongelmallisuutta valitettavasti vain statuksen menettämisen (”omnipotentin isän statuksen” menettämisen) ja epäonnistumisen moralistisesta näkökulmasta. Menestyvien miesten uhoa kohdellaan siten usein vain huumorilla.
Miksi varsinkin miehen epäonnistuminen saa naisen kulmahampaat esille? Saiko Lipposen tai Vanhasen tietoinen despotismi koskaan Hazardin verbaalista vyörytystä lähellekään samalla mitalla?
Sylttytehtaalta laki- ja oikeusasioiden korkeimpaan päätöksentekokäytäntöihin:
-Nykyinen lakiasiain valiokunnan puheenjohtaja, vihreä feministi Janina Andersson oli taannoin läsnä Amnesty Internationalin järjestämässä keskustelutilaisuudessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta:
”Tilaisuuden puheenjohtaja Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastolta sanoi, että kaikki kyllä puhuvat tästä teemasta tällä hetkellä, mutta nyt pitäisi laittaa tapahtumaan myös käytännössä kuntatasolla
…
Puhuimme siitä, miten väkivaltainen maa Suomi on
…
190 000 lasta näkee vuosittain, kun heidän äitiään pahoinpidellään.
…
Sain myös viemisinä terveisiä Tuija Braxille oikeusministeriöön”
http://janina.vuodatus.net/blog/1336619
- Ja eipä aikaakaan kun vihreä feministi Tuija Brax, nykyinen oikeusministeri piti puheen eduskunnassa:
”Sitten, arvoisa puhemies, vielä perheväkivalta-termistä. Oikeusasiamies on tässä sanonut, että termi on kiistanalainen, mutta päätynyt kuitenkin ihan hyvillä perusteluilla tässä käyttämään sanaa ”perheväkivalta” muun muassa sen takia, että se kuvaa silloin, jos oikein ymmärsin, sitä, että siinä on usein lapsesta kysymys, jonka perheessä tapahtuu väkivaltaa, ja on todella syytä korostaa, niin kuin oikeusasiamieskin teki, että ne lähes 200 000 suomalaista lasta, jotka vuosittain todistavat, kun äitiä lyödään, ovat myös väkivallan uhreja. Voi olla hyvin traumaattista nähdä, kun kotona lyödään.
….
”Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan - melkein Tampereen asukasluku.”
- Tuija Brax
www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpptk&${BASE}=faktautpPTK&${THWIDS}=0.14/1254153194_92970&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
(linkki on jostain syystä saatettu toimimattomaan tilaan…”page expired”)
- Huoh…. jos arvioidaan, että perheessä on keskimäärin 1,5 lasta niin vuosittain pahoinpideltyjä naisia on siis pyöreät 126 000.
…Siis sellaisia joilla On lapsia ja lapset Ovat Nähneet kun isä lyö.
Kuinka suuri lienee sellaisten pahoinpideltyjen ja hakattujen naisten määrä, joilla ei ole lapsia tai lapset eivät näe hakkaamista?
Jos arvataan vähän alakanttiin tuosta luvusta 126 000….. vaikkapa 80 000 niin päästään vuosittaiseen pahoinpitelylukuun 206 000.
Suomalaiset miehet siis hakkaavat vuosittain reippaasti yli 200 000 naista parisuhteissaan.
Tämä tekee about 540 naisenhakkaamista, pahoinpitelyä/päivä.
Sen päälle tulevat vielä ne 15 000 - 45 000 raiskattua naista….
Hakkaamiseksi ”jalostettua” tietoa.
Seuraavassa ote naisille suunnatun kyselytutkimuksesta kysymyksistä. Kyse on siis “väkivallasta”. Vastausten perusteella feministit puhuvat hakkaamisesta ja pahoinpitelyistä:
Onko puolisosi…
- murjottanut tai kieltäytynyt puhumasta asioista
- ollut töykeä/epämiellyttävä ystäviäsi kohtaan
- vaatinut sinua tilille siitä, miten olet käyttänyt rahaa
- tehnyt taloudellisia päätöksiä neuvottelematta kanssasi
- epäillyt ja syyttänyt sinua pettämisestä/toisesta suhteesta
- kritisoinut sinun lasten hoitoasi ja äitiyttäsi
- uhannut soittaa poliisille sinusta
- kritisoinut työtäsi kotona (ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivousta yms.)
- pidättäytynyt hellyydenosoituksista
- pidättäytynyt seksistä kanssasi
- ei ole huomioinut tarpeitasi ja halujasi
- tönäissyt esim. pöytää sinun läsnäollessasi